Henkilö, joka on usein eri mieltä, saattaa tarkemmin katsottaessa ollakin sitä, ei totuudellista, vaan itsetunto, vallan- ja kunnianhimo syistä. Hän sanoo ”ei” silloinkin, kun se on tarpeetonta ja pikkumaista. Hän korjaa mielellään muiden puheita saadakseen asiantuntijavallan kaikkeen keskustelupiirinsä sisäpuolella tapahtuvaan. Korjaus liittyy usein teknisluontoiseen kirjaimelliseen ymmärtämiseen ja hän käyttää yleistä asioiden sisään menemis- ja näkökyvyttömyyttä astinlautanaan, suostumatta näkemään syvyyssuuntaan. Tämä itse itsensä asiantuntijan paikalle nostanut on usein aivan omaa mieltään lähes kaikesta ja hänen kritiikkinsä onkin piilotettua itsekehua, ei totuudenhalua: hän muuntaa tietämisen ja oikeassaolon emotionaaliseksi tyydytykseksi. Hänen pystyvyytensä ei kestänyt oikeassa olon tyydytyksen kiusausta, kehitys pysähtyi ja hän vaipui Sofistisen Demonin elämänsuuntavallan alle. Tämä elämätapa ja suunta määrittää häntä yllättävän paljon. Se on eräänlainen lähtökeskus hänen elämässään.