Kuten runoilijat, ajattelijat ja egottomat filosofit tietävät, suurimmat totuudet on kirjoitettu rivien väleihin ja ovat luonteeltaan subjektiivisia. Eksaktiin objektiiviseen ilmaisuun pyrkivä ”teoreettinen pintatietosuuntaus” kuitenkin välttää niitä – vieläpä huolellisesti - koska ei saa niistä otetta yleisesti sovitun keinon avulla (lähinnä kokeellinen testimenettely, pintajohdonmukaisuus yms.) ja jottei menettäisi uskottavuuttaan maineen ja kunnian täyttämällä tutkimushiekkalaatikolla. Se työntää rivien väleissä piilevät olennaiset viisaudet epäoleellisina ja jopa haitallisina syrjään, sillä ne voivat johtaa väärälle tielle. Kyseinen vallassa oleva, kaiken objektiivistava, tiedesuunta on määrittänyt keinotekoisen maailmantutukimusmallin, jossa todetaan: meidän on ensin tehtävä kokeita, vasta sitten ajateltava. Koska se haluaa objektiivistaa subjektiivisen tositieteenkin, se ei voi edetä syvyyssuuntaan, ja maailmastamme puuttuu suuri pala.

 Kun kyseinen maailman vinosuunta etenee, se alkaa pystyttää maailmaan rakenteita, jotka vahvistavat sen piilovaltaa entisestään: järjestelmä järjestetään sitä palvelevaksi. Lisäksi muu on kadonnut näköpiiristä ja alkanut näyttäytymään vinona, kyseisestä keinotekoisesta näkökulmasta käsin, ja koska sen ajattelumalliin on totuttu. Tämän seurauksena ihmisten hätä, ahdistus, juurettomuus, onnettomuus ja maailmankuvattomuus lisääntyvät. Lisäksi liian monet ovat oppineet keinotekoisen vaatimuksen evankeliumin ja oppineet ajattelemaan(olemaan ajattelematta)  auktoriteetti-isoveljen keinotekoisen mallin avulla: He sanovat: ”Ei tuota ole todistettu. Meidän on tehtävä tutkimus, joka varoo huolellisesti, ettei eksakti ja objektiivinen johdonmukaisuus kärsi.” Suurimmat totuudet on kuitenkin kirjoitettu rivien väleihin… Näin osittumisvalhe jatkuu, sillä oivalluksia ei voi mitata.