Olemme tottuneet kovettamaan itsemme silloin kun koemme pieniä vääryyksiä. Vanhemmiten tästä tulee huomaamaton tapa. Se kuitenkin aikaansaa tunteettomuutta ja tekee näin elämästämme kurjaa. Olemme omaksuneet maailmasta kuulemiamme päälaelleen kääntyneitä käsityksiä: ”Lopeta tuo itsesäälissä kieriskely, sääli on sairautta, sinun on oltava karski pärjätäksesi maailmassa, jne.” Sovittavalle itseymmärrykselle ei ole jäänyt sijaa.

 Tämän seurauksena syntyy monia kiertoteitä. Eräs pahimmista on: Kun lakkaamme lääkitsemästä itseämme luonnollisella ymmärtämyksellä, joka pitää meidät ”auki”, ja omaksumme keinotekoisen tukahduttamisen mallin, alamme haluta hyväksyntää itsemme ulkopuolelta. Se puolestaan synnyttää kokonaisen kulttuurin verran sekundaarisia lisäseuraamuksia.