Valtaapitävien lääketiede uskoo, että sairaus on vika koneessa. Se lääkitsee ja tutkii aine-erityksiä, eli tasapainon järkkymisen seuraavaa vaihetta ja kiinnittää koko huomionsa siihen. Se aikaansaa ajoittain hienoa parantumista tietyillä alueilla, mutta sen lääkintätavasta aiheutuu myös ongelmia, joita pidetään välttämättömänä pahana, vähätellään ja pimitetään. Valta-aseman saavuttanut, kokonaisuuden yksityiskohtiin hukannut ja arvovaltaansa suojeleva kakkosvaiheen hoitajakunta hyökkää aggressiivisesti muiden, kuin puhtaiden oman alan edustajiensa kimppuun. Sen suunnaton organisaatio kehittää kehon kokonaistoimintaa haittaavia myrkkyjä, jotka reagoivat keskenään hallitsemattomasti. Mutkan kautta sairauteen asennoituvat, stressaantuneet lääkärit, eivät rutinoituneessa varmuudessaan useinkaan havaitse ihmisten pahoinvointia, vaan tehohoitavat tunteettomasti vain niitä, jotka lääketieteen harvalla seulallaan sairaiksi todentamaan pystytään. Seulan läpi sujahtavat ovat luulosairaita. Heidät lähetetään kotiin leima otsassaan.