Päättäjien huimasti kiitävän auton tuulilasiin on liimautunut vain yksi tavoite: ”On itsestään selvää, että onni on siinä, että kykenemme pysymään skitsofreenisessa talouskilpailussa korkealla sijaluvulla, mitä korkeammalla, sen parempi. Tämä on sylttytehdas, jonka tulee ohjata kaikkea muuta.” Tämän johdosta puhe rahasta on kiihtynyt: ”Intellektuellit”, tiedotusvälineet ja rahvas puhuvat tämän suuren porton harhan alaisina. Heitä kiinnostaa vain talous, kassavirta, hengettömät yhteiskunnan ohjausrakenteet ja näennäissyvällinen valtakilpailupolitiikka. Heidän väärän onnenkäsityksensä johdosta ihmisestä on tullut kuluttaja, kansalainen, työnhakija, palkansaaja ja veronmaksaja…