Keskustelussa puolustuskannalle ajautuminen estää yleensä muutoksen kohti totuutta ja asian oikean laidan esiintulon. Lisäksi se usein vakiinnuttaa väärän mielipiteen, koska kerran sanottua halutaan puolustaa. Mikäli vastaväittäjä haluaa vakuuttaa keskustelukumppaninsa, hänen on oltava tahdikas siten, että toinen ei koe häviävänsä. Kaikkia ei voi kuitenkaan vakuuttaa: mikäli oikeassa olemisen tarve ohjaa ihmistä lähes yksinomaan, totuus ei voi nousta esiin.

 Keskustelussa vaikuttaa usein myös toinen näkymätön tekijä, jota voidaan nimittää suutarin lestiefektiksi: Mikäli toinen osapuoli on saanut ”tietäjäauktoriteettivalta-aseman” aikaisemmin keskustelussa, jolloin ollaan oltu hänen asiantuntijuusalueellaan, tai kun hän on sen itselleen erilaisten piilovaikutusten avulla perusteettomasti ottanut, sama asetelma siirtyy uuteen keskustelunaiheeseen, ja ”suutari” kuvittelee olevansa edelleen määräävä ja tietävämpi osapuoli. Tämä saa hänet usein ylpeästi kieltämään asiat, joita ei kykene ymmärtämään, koska ei kykene ylittämään mekanistismaterialistista miellemaailmaansa. Totuus ei kuitenkaan ole auktoriteetin, oikeassaolemisentarpeen ja nöyryydenpuutteen seuralainen.