On tärkeää tiedostaa, että mielenterveyden häiriöissä on yleensä aina sama runko: Alkuperäinen ongelma on usein ollut pieni, mutta väärät ratkaisuyritykset sen poistamiseksi ovat tehneet siitä moninaisen vyyhdin, joka kasvaa ja ylläpityy väärien ratkaisumallien voimasta. Ne keinot, jolla traumaattista tilannetta pyritään sitkeästi ratkaisemaan aiheuttavat ja ylläpitävät sitä. Niitä muodostuu lopulta päällekkäin ja ne muodostavat ketjuja. Grimmin satu: Rimppakinttu, kuvaa tätä oivaltavasti. Se sisältää myös ratkaisun: ennen määräaikaa on oivallettava Rimppakintun salainen nimi, eli ymmärrettävä ongelman todellinen alkuperä.

 Kun tilanne muuttuu ankaraksi, ajan täyttää vain pelkkä väärän ratkaisumallin ongelmaa ruokkiva toiminta: Pakkomielteinen yrittää saavuttaa kadotettua ahdistamatonta oloa suorittamalla enemmän pakkotoimintoja - jotka kuitenkin aikaansaavat ahdistuksen. Anorektikko puolestaan kontrolloi painoaan vieläkin enemmän jne.

 Asiaan liittyy vielä toinen merkittävä piirre: häiriöistä kärsivä on usein alun perin kokenut tarvitsevansa ongelmansa alkusyytä. Siksi hän ei halua nähdä sitä paljaana, koska kokee tällöin menettävänsä merkittävän osan persoonastaan.

 Alussa on aina puolitietoinen valheuskomus: ”jos et tee näin tapahtuu noin”. Mikäli ihminen ei reagoi ja muuta toimintaansa suuntaan tai toiseen ”noin” ei kuitenkaan oikeasti tapahdu – eikä voi tapahtua. Mielenkiintoista on kuitenkin se, että mikäli ihminen provosoituu ja muuttaa valheellisen pelon vuoksi toimintaansa - ts. tekee jotakin ylimääräistä ja varmistelevaa ja tai jättää pelon virikkeen vuoksi tekemättä jotakin - vasta silloin hän alkaa oikeasti kulkea kohti pelkoaan; pienin askelin. Yleensä se ei johda ongelmiin, mutta massiivinen pelon välttely toimintaa muuttamalla voi aikaansaada ongelmia tietynlaisissa luonnetyypeissä, jos elämän paineet ovat samalla kovat. Tällöin tuntuu vain epämääräinen ahdistus, kun itse pelon syy on piilotettu alitajuntaan

 On siis muistettava vain yksi sääntö: Kun kohtaa pelon ei pidä antaa sen muuttaa käsillä olevaa toimintaa suuntaan tai toiseen. Pelko ei voi siten milloinkaan toteutua, sillä pelko yksin ei voi aikaansaada uhkaamaansa uhkaa. Vain pelon vuoksi muutettu toiminta voi johtaa ongelmiin. Ei pidä myöskään tukahduttaa pelkoa, vaan kestää se aina kun se nostaa päätään. On tajunnan laki, että se laimenee vähitellen.

 Mikäli jo kärsit mainitulla tavalla syntyneistä ongelmista, pyri olemaan ruokkimatta kasvattamaasi petoa väärillä ratkaisumalleilla. Ts: lakkaa kaivamasta kuoppaasi syvemmäksi. Kun teet näin, koet erityisen suurta ahdistusta, joka yrittää vetää sinua takaisin vanhan toimintatavan piiriin. Mikäli kestät koetuksen, ahdistus kuitenkin vähitellen vähenee ja lopulta olet vapaa. Sinulla on käytettävissäsi kaikki tahto väärän ystäväsi poiskuihduttamiseen. Jos lankeat, nouse ja yritä uudelleen, niin kauan että onnistut. On kestettävä ahdistus, sen sijaan että pakenee sitä väärin keinoin, jotka kasvattavat sitä.

Muista että ahdistuspelko nostaa päätään vielä silloinkin kun luulet päässeesi siitä. Se on sen lempihetki, jolla se yrittää vakuutta sinulle: tukahduta minut, eli muuta toimintaa, muutoin et pääse minusta ikinä. Älä kuitenkaan provosoidu, vaan katso ja kestä, mene eteenpäin, mutta älä torjuaksesi ja unohtaaksesi. Toimi ja tee asioita, niin saat ohjattua energiaasi muuhun, sillä sitä olet mitä teet. Jo et tee mitään elämänenergiasi pursuilee kaaoksen aukoista.