”Äläkä saata meitä kiusaukseen”, on tunnettu pyyntö. Kiusaus ja itsensä voittaminen ovat perusmerkityksessään tuttuja meille kaikille. On kuitenkin olemassa jokin syvempi merkitys, joka kuvaa kiusauksen olemusta, sillä se on myös karmallinen ”jäänne”, joka ympäröi tiettä ihmistä, tietyn laatuisena. Se ei kuitenkaan ole karmaa siihen lankeavalle.

Oletetaan että joku on kiusannut pienempiään jossakin edellisessä elämässään. Hän on tehnyt sitä niin runsaasti ja saanut siitä vallantuntoa kiihottavaa nautintoa, että karma vaatii oikaisua. Hän syntyy sellaisiin olosuhteisiin ja sellaisella ruumiilla varustettuna, että hän herättää huomioita ja saattaa herättää kiusaamishalua vastaavanlaisessa luonteessa, kuin mitä hän itse oli. Hän tavallaan huutaa tasoittavaa kohtelua.

 Hän on kiusauksen välikappale, sillä hänen ympärillään ”leijuu” kiusaus johon lankeava puolestaan ottaa viestisoihdun kantaakseen. Maailmassa on tavallaan tietty määrä pahaa (jota ilmestyskirja kuvaa maljoina ym.), joka on siirtynyt eteenpäin ja opettanut kiusaamattomuuden ja myötätunnon läksyä kantapään kautta. Kiusaaja joka lankeaa kiusaukseen, joutuu läpikäymään saman tien.

 On selvää, että tiettyjä muita ominaisuuksia, esim. ymmärtävää rakkautta ja suvaitsevaisuutta, aikaisemmin kehittänyt, saattaa välttää ja voittaa kiusauksen, eikä hänen tarvitse sitä vastavaikutuksen opettamana tässä muodossa läpikäydä.

 Entä mitä tapahtuu sitten, kun kehitys on edennyt niin pitkälle, ettei kiusaukseen lankeavia enää löydy. Kun kukaan ei suostu kiusaamaan karmallisen tyhjiön omaavaa, tarvitaan persoonatonta karmaa. Tasapainottavan kokemuksen mahdollisuuden löytyminen voi kuitenkin viivästyä ja hidastuttaa kyseisen henkilön kehitystä, joissakin tapauksissa jopa johtaa väärälle uudelle uralle, kuten aikaisemmin mainittiin.  Sillä myös karman purkautuminen on etuoikeutettujen, hyvien tekojen ja tiellä edistyneempien arvojärjestyksen sanelemaa. Ja nopeasti toimiva karma on etuoikeus…

 Persoonaton karma toimii esim. näin: Mies on lyönyt joskus aikaisemmin vihollisen käden irti taistelussa. Nyt karma on kypsynyt ja sen vastavaikutus tullut ajankohtaiseksi. Koska karma etsii aina ensisijaisesti samankaltaista ilmenemismahdollisuutta, se ei sitä nykyajalla löydä. Persoonaton karma onnettomuuden muodossa astuu tällöin näyttämölle. Mies horjahtaa ”sattumalta” junan alle ja katkaisee kätensä. Tämä on myös yksi syy siihen, miksi emme muista menneitä elämiämme. Olisi tuskallista odottaa pahojen tekojemme seurauksia ja elämän kentän takana vaikuttavat viisausvoimat ovat järjestäneet olosuhteemme meille suotuisiksi.

 Toinen esimerkki, joka valaisee toista näkökulmaa kiusaukseen: Varas liikkuu yössä. Hän etsii mahdollisia murtokohteita. Hän uskoo tahtonsa toimivan vapaasti, mutta hän ”ohjautuu” sellaisen talon pihaan, missä asuu henkilö, joka oli aikaisemmassa elämässään varas.