Ne jotka eivät osaa tulkita tarkoitettua filosofista viitteenomaista sisältöä (tai sen sukulaista, huumoria), ovat kehittäneet kuolleen näkökulmansa tueksi ”aukottoman” (sisäisiäkin asioita ulkoa katsovan) testitodistelujärjestelmän, jossa tunnistuskykyä ei tarvita. Sen olennainen huono puoli ei tunnu haittaavan: se tutkii vain maailman pintakerrosta, joka ei yleensä ole lopulta kovin olennainen. Koska he ovat nykyajan ihmeidentekijöitä ja heillä on siksi kunnioitusvalta, kaikki ”uskouskovat” heitä, eivätkä enää luota omaan joustavaan, viitteitä ”rivien” välistä havaitsemaan kykenevään järkeilykykyynsä. Ihmisen velvollisuus olisi muodostaa maailmakuvansa itse, mutta vakuuttavan ja näkemyksiään monin tavoin lobbaavan yksisilmäisen isoveljen vaikutus on liian vahva ja isoveljen sanelupolitiikkaa erehdytään luulemaan omaksi mielipiteeksi. Lisäksi on mukavaa kuulua henkisempää maailmankuvaa pilkkaavien papukaija”älykköjen” piiriin. He ovat vääntäneet maailman neliöksi ja sitten todistaneet että se on neliö.